22 April 2013

Fashion is so last season

Aattelin tulla kertomaan mun ajatuksista liittyen muotiin ja mun omaan tyyliin.
This text is about my personal views about fashion and my style, English text after Finnish, keep scrolling.


Mulle muoti, vaattet, tyyli ja kaikki vastaava materia on tapa ilmasta itseäni. En osaa piirtää, en maalata enkä tehdä muitakaan hattutemppuja, joten oon löytänyt oman tavan toteuttaa itseäni ja se on pukeutuminen. Pidän hauskaa pukeutumisella, tykkään rikkoa rajoja ja herättää huomiota ja jopa tunteita. On ihan loistavaa jos joku asu tai vaatekappale saa jonkun reaktion aikaan ihmisessä, oli se sitten positiivinen tai negatiivinen.

En luokittele omaa tyyliä millään ihme sanoilla, kuten ''elegantin naisellinen'' (???) vaan annan mennä ja vaihtelenkin tyyliä ihan fiiliksen ja mielialan mukaan. Joskus näytän skeittaritytöltä ja toisinaan taas tiukalta bisnesnaiselta. Mutta se on hauskaa. Miksi kangistua termiin ''oma tyyli'', kun voi olla paljon enemmän. Ei tyyliä tarvitse aina määritellä. Mä olen tehnyt hyviä löytöjä jopa Tarjoustalosta. Ja vaatekauppojen lastenosastolta. Kirpparit on yksi mun lempikaupoista ja varmaan puolet vaatekaapistani onkin kotoisin sieltä. Tyylini saattaa myös vaihdella vuodenaikojen mukaan. Mutta kevät on vaan niin parasta pukeutumisaikaa, kun voi laittaa niin paljon eri kerroksia ja pelailla niillä. Sama myös syksyllä. Talvella mulle tulee ihan hirveitä ahdistuskohtauksia, kun en voikaan pukea mitä haluan, vaan mun pitää pukeutua sään mukaan. Se ei ole yhtään kivaa. Tuntuu että osa musta on sillon tilapäisesti poissa. Ristiriitaisuus on myös kivaa. Se, ettei joku sovi jonkun kanssa yhteen, sopiikin ihan älyttömän hyvin. 
Muoti on pelottava sana. Mulle sana saa pinnallisen ja jopa kaupallisen merkityksen. Muoti alkaa ja loppuu. Tyyli on se, mikä pysyy. Tyylikäs voi olla aina. Tyylikäältä voi näyttää isoäidin vanhassa, kulahtaneessa villapaidassa. Tyyli on tavoittelemisen arvoinen asia, muoti on vain ohiliitävä ilmiö. Sitten kuulee niitä kommentteja: ''Hei, sulla on uusi paita, onko toi nyt muotia vai?'' Mistä minä tiedän. Ja vaikka tietäisinkin, mitä väliä sillä on? Tekeekö se paidasta jotenkin arvokkaamman tai hienomman jos se on muodissa? Nostaako se ihmisen statusta jollain tavalla? Toivottavasti kenenkään ihmisen silmissä ei. Inhoan yli kaiken sanontaa ''must have''. Must have ei ole mikään ketjukaupan tusinatrikoovaate. Ainut must have, mikä ihmisen pitäisi omistaa on itsevarmuus. Se ei mene pois muodista koskaan. 

Tekstilläni en nyt tarkoita sitä, että jokaisen pitäisi alkaa pukeutumaan jotenkin  ''itsensä näköisesti'' ja tuomaan omaa identiteettiiän esille pukeutumisella. Se on vaan mun tapa, miten mä tätä hommaa pyöritän. Mitä jokaisen pitäisi tehdä, on toteuttaa itseään jollakin tavalla. Vaatteita voi ihan hyvin valita päällensä hinnan, ulkonäön, ekologisuuden, materiaalin tai merkin perusteella. Kukin omalla tavallaan.
Kai mä jollain tavalla haluan olla kapinallinen, vaikka multa ei löydykään irokeesia ja ''God save the queen'' painatusta nahkatakin selästä. Tää koko aihe on ehkä pinnallinen, mutta koskettaa mua tosi syvältä. Pukeutuminen on jo niin iso osa mua, että en kokisi olevani kokonainen ilman mun vaatekaappia. Mulle luovuus vaan kimpoaa tätä kautta ja oon siitä kiitollinen. Mun uskonto, poliittinen suuntautuminen tai mikän muukaan asia ei estä mua tekemästä sitä, mikä on mulle tässä maailmassa tärkeää.

***

For me fashion, style and clothes are the way to express myself and to show everyone who I am. I can't draw, I can't paint but I found a way to create myself and it's clothing. I like to have fun when I dress up, I like to play around with clothes and use my imagination. I even break the rules and get attention. I find it great if an outfit or a piece of clothing can awake emotions, whether they are positive or negative ones. I don't like to name my style with weird names like '' elegant feminine'', I just let it go. I like to dress up with a feeling, sometimes I like to look like   a skater girl, other days like a casual business woman. But it's fun. So why should I get stuck into the term ''my style'' when I can be so much more? Sometimes it's good to jump out of your comfort zone and free your mind. Half of my wardrobe is from flea markets and second hand stores which makes me love my clothes even more. And how I love spring! This is definitely the best time to express myself with wearing different layers. Same goes with autumn. Also, playing with items that don't mach, really do match.

Fashion is a scary word. When someone says the world out loud I link it to words ''shallow'' or ''commercial''. Fashion starts and ends. But style is something eternal. No matter what and where you are you can be stylish. You can look stylish even when you're wearing your grandma's old jumper. Style is worth looking for, fashion is for fools who doesn't know themselves good enough to be something new. Then there's these comments ''Hey you have a beautiful shirt, is it fashion now?'' Well, I do not know. Or maybe I know but I don't care. What if it's fashion? Does it make the person look somehow better? More valuable? So now the person have more status? I think not. The two words I hate the most are ''must have''. The only thing that is must have is self-esteem. That is something what makes you more beautiful. And it never gets out of fashion. My aim is not to tell everyone to dress outside what  they are inside. It's just my way. But what everyone should do is to create themselves and find the way to pursue their passion. 

Maybe I want to be somehow rebel or something, although I don't have a mohawk and ''God save the queen'' label on the back of my leather jacket. Some people see the whole fashion-style-clothes topic just a shallow one but for me this is really a big part of me. Without my wardrope I don't feel me. I express my creativity the way I dress up and I'm really grateful. My religion, my political views or anything else in this world can't stop me for doing what's the most important for me. 

2 comments: